Kohtaamisia kiireessä

Kampin terminaaliin saapuessani kävelin bussista lasioville ja rekisteröin kauniin ,pitkän nuoren naisen pitkine punaisine hiuksineen kahvilan ikkunan edessä-vasta kohdalle tullessani tajusin -Oma tytär!Kaunis ylioppilas! Ja siinä häkeltyneenä ,katse osuu jo esikoiseen ,joka samasta lasikäytävästä saapuu siskoaan tapaamaan.Masumatkaaja on vielä turvassa tikkitakin alla ....äitinsä kannattelee pikkuista kädellään hitaasti vaappuessaan kohti keskustan kauppoja.

Tyttäret nauravat äidilleen ,joka häkeltyneenä jatkaa matkaansa omiin päämääriinsä.Lasten jälkeen jään katselemaan heidän kulkuaan satojen ihmisten joukossa ja ymmärrän miten upeita ,ihmeellisiä he ovatkaan -se tuntuu vatsani pohjassa asti.

Kohtaan matkalla vuosittaisiin kontrolleihin sairaalan sisällä kylmän valkoisten käytävien päätepisteessäni -lämmin silmäisen laboratoriohoitajan ,joka perhosen kevyesti putkittaa punaista vertani pieniin sieviin putkiloihin juttelee kuin ohimennen ,näytät hyvältä mitä teet kesällä ,lupaa tulokset taas mahdollisimman pian muistuttaa kontrolli tapaamisesta-huikkaa lopuksi toivottavasti emme näe ennen kuin syksyllä naurahtaa ja katson kiitäen ..askeleet kiidättävät minut ulos takaisin bussiin ja arkeen.

Kotibussissani istun nuoren riippuva pipoisen koululaisen viereen .Lämmin ilma, moottorin hyrinä ,raskaaksi muuttuva hengitys kertovat .Nuori nukkuu olka osuu minuun .Naurahdan kun muistan tytön asuu naapurikadulla.Herätän samalla pysäkillä kun itsekin jään pois.Kuljemme yhdessä hihitellen kotejamme kohden .Pipo heilahtaa kuulen vielä huudon "kiitti vielä"

Kotiovesta astun sisään ja kohtaan rauhassa kodin tuoksun .Pujautan ystävän lahjaksi antamat tohvelit jalkaan .Olen.