Valo vihreää meri ja ilma tuoksuvat talvelta.Samana päivänä kesä ja talvi.Kylmä kasvoilla. Sormet ohjaustangolla kohmeiset. Aamulla ,illalla.Päivä häikäisi.Oli nopea.
Mykistynyt ajatus kun katselee nuorta,joka on uusi aikuinen.Ja niin vahva.Kaunis.Itse.Selkeä.
Ja haaveilee napanuoran lopullisesta katkaisusta minuun. Ja minä annan haaveilla.Kuuntelen.En ole haikea.Ihmettelen oikeastaan itseäni. Mitä minä haaveilisin.
Millä ihmeen taikahipaisulla sinä teet näihin tuon oudon lumon!
VastaaPoistaHaavet,Maria, ilman haaveita me emme olisi mitään. Ehkä nyt on sun haaveiden aika. Minäkin haaveilin kauan, nyt elän niitä todeksi. Try it!
Nuoren vallaton idealismi! Sitä kuunnellessa ja ihmetellessä menee keski-ikäinen ihan sanattomaksi. Ei voi kun ihmetellä elämän erilaisia vaiheita.
VastaaPoistaIhastuin otsikkoon. Ah!
VastaaPoistaLeena:
VastaaPoistaJaa mitähän osaisin sanoa sanoihisi :) Kiitos ,ja kyllä haaveilua täytyy lisätä .Ehdottomasti hyvää tekevää.
Rva Pioni:
Ihmeitä joita saa seurata jatkuvasti.Ja itsekin ihmetellä!
Satu:
Voi sinua !Kiitos!
OI tuo meri kuva on niin ihana, kaunis, elävä...
VastaaPoistaRistiriitaista tuo lämpö ja kylmyys kohtaavat ja tanssivat toistensa kanssa, hurmaavaa..
Hanne:
VastaaPoistaNyt kylmä täällä sisälläkin.Kahvista siirryimme äsken ensimmäiseen glögimukiin kolmannen tyttären kanssa.Nyt on lämmin olo.Lämmin ajatus sinulle!