maanantai 16. huhtikuuta 2018

kevät ehti ennen kuin tajusinkaan sitä

Ehkä
jokainen
kohtaamani ihminen
jättää
jälkensä minuun
pinnan alle
odottamaan
sopivaa 
aikaa
ja
paikkaa
tulla esiin
versoa
kuin
mustasta tiivistä
mullasta
nousee
kevään ensimmäiset
hennot varret 
hauraat
mutta
sitkeät
Nousevat
pintaan
aina uudelleen
ja 
joka kerta
ehdin
jo
pelätä
entä
jos
tänä
keväänä
eivät enää
jaksakaan
Ihmeellistä
niin 
se
on
aina ilmestyvät
uudelleen.

runo tuntemattoman
 
                                                             

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos ajatuksestasi