"Muumipeikon äiti istui katolla sylissään käsilaukku,ompelukori,kahvipannu ja perhealbumi.Hän siirtyi silloin tällöin nousevan veden tieltä,sillä hän ei pitänyt siitä ,että hänen häntänsä roikkui vedessä.Ei varsinkaan nyt kun oli vieraitakin.
-Mutta koko kalustoa me emme voi pelastaa,sanoi Muumipappa.
-Rakkaani,sanoi Muumimamma.Mitä me teemme tuoleilla ilman pöytää ja pöydällä ilman tuoleja?Ja mitä iloa meillä on vuoteista jollei ole liinavaatekaappia?
-Olet oikeassa,myönsi Pappa.
-Ja peilikaappi on hyvin hyvä olla,sanoi Muumimamma lempeästi.Tiedäthän miten hauska on peilailla aamuisin.Muuten ,hän jatkoi hetken kuluttua,leposohvalla on mukava loikoa ja ajatella iltapäivisin."
Tove Jansson Vaarallinen juhannus
Kesäni on ollut kaunis ja kiireetön.Luulen että elokuu antaa vielä lämpöä paljon.
Olen tavannut usein meren.

Olen iloinen tästä kesästä.

Huomaan että ajatuksissani mietin sitä jo vähän ikävöiden.

En suunnitellut juuri mitään tälle kaikelle ajalle jota tämä kesäni on ollut ja on hetken vielä.
Ja olen saanut lämpöä paljaisiin varpaisiin
sadetta
kukkia niin että pihamme on kertakaikkisen villiintynyt (enkä aio kitkeä...)
tutun rannan ja laiturin
merentuoksun joka tuntuu kehossa ja kun suljen silmäni näen aaltojen liikkeen
tuulessa ja tyynessä hetkessä
tyttäreni
kaikki rakkaat
jotka sain vielä pitää
ainakin kerran
tai kaksi
syliini,
en osaa toivoa enempää.

Kynttiläiltojen kesä jatkuu kirjojen ja kohtaamisten ja kuuntelun kesänä.Nautin.Enkä halua kurkoittaa elokuulle.Tässä on hyvä juuri nyt.Leipä tuoksuu lämpimänä .Ovet ovat auki aamusta iltaan ja nuoria tulee ja menee.Poika lukee  niinkuin minäkin.Sataa vuoroin paistaa .Kun haluan tuulen hiuksiin kuivaan pyörän satulan polkaisen omille teilleni.Meren rantaan,uurnalehtoon.Sytytän kynttilän joka ilta keittiönpöydälle,kaipauksen rakkaimpiin kestää jo huokaisten.Ikävä on kevyempää.Ymmärrän.

Heinäkuu.

On lempeä.

Toiveikas ja voimia antava.
Tämä kesä on jo nyt antanut iloa ja muistoja,joiden kanssa on hyvä kulkea vuotta eteenpäin.
Toivon että sinäkin olet saanut viettää hyvää kesää.

Kesälomani on  jo kulman takana.Tämä kesä on omani.Ensimmäisen kerran äitinä suunnittelen siihen sitä mitä itse teen tai en suunnittele mitään.Toiveet ja haaveet ovat jo yhä enemmän lapsieni ja nuorien omissa käsissä.Äitiä tarvitaan edelleen kuuntelemaan ja vilkuttamaan,nauramaan mukana ja lohduttamaan.Olemaan.Pieninkin jo noussut siivilleen ja iloitsen hänen lennostaan Toki aikataulut kertovat miten monta saan ruokapöytääni ja yllätyksiä on arjessa mutta mietin että tämä kaikki mikä aukeaa kuin uutena on uutta ja tarpeellista itselleni.Rakkain on lähellä ja näen että hän katselee tätä hymyillen.Ei mitään puutu.Vaikka haikeus on sen kanssa voi hengittää rauhallisesti.
Tässä on kaikki.

Kesäkuu on ollut hyvä kuukausi.Ei ihmeitä mutta kuitenkin myös niitä.Viime viikolla ylitin Museokadun liikennevaloja ja odotin punaisen vaihtumista vihreään pieni varpunen vierelläni.Se seisoi ja kallisteli päätään ja kun valo vaihtui se hypähteli ohitseni ja nousi lentoon kohti Kauppakorkeakoulua.Kalakeitto on ollut tämän kesän suosikkisoppa.Tai ainakin minä pidän siitä.Ihanaa ihan pian on heinäkuu ja loma.Miten suloinen jo ajatuksenakin.Kaikkea hyvää sinulle.