”Kerran huhtikuussa oli täysikuu ja koko merta peitti jää. Sophia heräsi ja muisti, että oli tultu saareen taas ja että hänellä oli oma sänky koska hänen äitinsä oli kuollut. Hellassa paloi vielä valkea ja liekit loimusivat katossa, jonne saappaat oli ripustettu kuivumaan. Hän astui lattialle, joka oli hyvin kylmä, ja katsoi ulos ikkunasta.
Jää oli musta, ja keskellä jäätä hän näki hellanpesän avatun luukun ja valkean joka paloi,
siinä oli kaksi pesäluukkua aivan lähekkäin. Toisessa ikkunassa valkeat paloivat maan sisässä ja
kolmannesta hän näki koko huoneen kahtena peilikuvana, matkalaukut, kirstut ja laatikot kannet
auki ammottaen, ne olivat täynnään sammalta ja lunta ja kuivaa heinää, kaikki oli auki ja kaikessa oli
pohjana sysimusta varjo. Kalliolla hän näki kaksi lasta ja niiden lävitse kasvoi pihlaja. Taivas niiden
takana oli tummansininen.
Hän meni takaisin sänkyyn ja katseli valkeaa, joka hyppeli katossa, ja sillä aikaa saari tuli
lähemmäksi mökkiä. Lähemmäksi ja lähemmäksi. He nukkuivat rantaniityn vieressä, heillä oli
peitossa lumilaikkuja, ja heidän allaan jää tummeni ja alkoi liukua, lattiaan aukesi aivan hiljaa railo ja
kaikki heidän matkalaukkunsa lipuivat kuun vanaan. Jokainen laukku oli auki ja täynnä sammalta ja
pimeää ja katosi ainiaaksi.
Sophia ojensi kätensä ja vetäisi isoäitiä letistä, hyvin varovaisesti. Isoäiti heräsi heti. Kuule, Sophia
kuiskasi. Minä näin ikkunassa kaksi valkeaa. Minkä takia niitä on kaksi eikä yksi? Isoäiti mietti ja vastasi: Siksi että meillä on kahdet lasit ikkunoissa. Hetken päästä Sophia kysyi: Oletko varma, että ovi on kiinni. Auki se on, hänen isoäitinsä vastasi. Se on aina auki, voit nukkua aivan rauhassa. Sophia kääriytyi peittoonsa. Hän antoi koko saaren ajautua jäälle ja siitä horisonttiin asti. Vähän ennen kuin hän nukahti, nousi isä panemaan lisää puita pesään.”
Kesäkirja
Tove Jansson
Luin sen taas kerran uudelleen yhden ystävän muistuttamana.

"Äiti istui portailla eikä tehnyt mitään,se näytti kummalliselta.Oli niin paljon puhumista,ettei saanut sanotuksi mitään.Porras oli lämmin.Kaikki tuntui oikealta.
Kyllä minä keitän kahvia ,sanoi äiti.Istun vain tässä hetken tunnustelemassa aamua."

Tove Jansson Muumipappa ja meri

"Syksyn verkkainen vaihtuminen talveen ei ole ensinkään hullumpaa aikaa.Se on turvaamisen ja huolehtimisen aikaa,se on aikaa jolloin itse kukin kerää talven varalta niin suuria varastoja kuin suinkin.Tuntuu hyvältä kerätä omaisuutensa aivan likelle itseään,koota ajatuksensa ja kääriytyä lämpöönsä ja kaivautua kaikkein perimmäiseen koloon,turvallisuuden keskipisteeseen,missä voi puolustaa kaikkea mikä on tärkeätä ja arvokasta ja ikiomaa."
Tove Jansson " Muumilaakson marraskuu"

Pioni ja Mäntylän mummi lähettäisin  teille pikkuisen paketin marraskuulle .
Kiitos kaikille sanoistanne .Ilahduin niin niistä .Kiitos niiden jakamisesta.

Maria

Hauras voi olla vahva.
Mistä sinä olet iloinen juuri nyt?
Mikä antaa sinulle voimia pimeneviin harmaisiin päiviin joita on edessä monta ennen valon juhlaa?
Kerro.Haluan ilahduttaa sinua lisää pienellä sydäntä lämmittävällä postilla.Aikaa on lokakuu.
Lämpimästi
arjen kieputtama ja vähän  väsykin

Maria,joka nauttii lämpimästä talvitakista ,piposta ja Niinan rannekkeista

Syyspioniolo

"Oli vain tämä yksi ainoa saari,aaltojen saartama,myrskyn uhkaama ja suojelema,kaikkien unohtama paitsi Jumalan,rukousten täyttäjän.Oi Jumala,sanoi Sophia totisena,minä en tiennyt että olen näin tärkeä.Se oli kiltisti tehty,paljon kiitoksia,aamen."
Tove Jansson Kesäkirja

Kahden viikon sairausloman jälkeen ensi viikosta taas töihin.Olen levännyt ,tiedän  voimieni  rajat paremmin.
Ja monta ajatusta ajatelleena jotain oivaltaneenakin olen  yhtä epätäydellinen kuin ennenkin.Käsityökorini on  täynnä keskeneräisiä aloituksia joululle. No, asia kerrallaan.Onnea että se riittää.Jotain voi saada valmiiksi aina.Nyt  tuoksuu taas leipä ja pian  viikonloppu vie jo lokakuulle.Oli aika ihanaa laittaa pipo tänään tämän kanssa päälle.Voi hyvin.

"Äiti haaveili usein kukista ,joita hän istuttaisi sitten taas keväällä.Hän piirsi ne kaikki pohjoisen ikkunan lautaan.Joka kerran kun äiti istui ikkunan ääressä katsellen merelle,hän piirsi kukan hajamielisenä,ajatukset olivat muualla.Toisinaan hän hämmästeli kukkiaan,ne olivat kuin itsestään kasvaneita ja tulivat vain kauniimmiksi.Ikkunan edusta oli nykyään hiukan tyhjä,kun pääskyset olivat olivat muuttaneet etelään.Ne valitsivat tuulisen ja tihkusateisen päivän,kukaan ei nähnyt kun ne lähtivät."
Tove Jansson "Muumipappa ja meri"

"Aurinko on tehnyt varjon päättelevät lapset.Puun varjo konkretisoi ajan kulumista.Varjo on olemassa vaikka se onkin käsittämätön.Se asuu valon ja täydellisen pimeyden välissä.
Varjolla on muoto,mutta sillä on sata muutakin muotoa.
Se näyttää tottelevan mutta tekeekin sitten mitä itse haluaa.
Se on kevyt ja hauras.Mutta se on uskomattoman vahva,koska se ei  mene rikki vaikka sitä heittäisi isolla kivellä."
Karin Wallin Lapsen rajaton luovuus.1986

Tänään käteni ovat ristissä.Valo on vahva nuoreni elämässä.Varjojen jälkeen tie näkyy taas kirkkaana.