"Nyt katosi auringonkehrän vimeinenkin kaista veteen.Ja samassa hetkessä koko salongin täytti valon säteily.
Muumit katsoivat ihmeissään ylös teekupeistaan.Heidän yläpuolellaan loisti kokonainen kaari lamppuja,vuorotellen  punaisia ja sinisiä.Ne kehystivät iltaisen meren tähtiseppeleellä,ja se näytti kauniilta ja ystävälliseltä.Lattiallekin syttyi valorivi.
Se on sitä varten ,ettei kukaan tipahtaisi mereen,arveli Muumimamma.Kyllä maailma on sitten hyvin järjestetty.Mutta nyt on tapahtunut niin paljon järkyttävää ja ihmeellistä,että minä olen suorastaan väsyksissä ja taidan vetäytyä lepäämään.
Mutta vähän ennen kuin Mamma ehti vetää peiton kuononsa yli,hän sanoi vielä kiireesti:Herättäkää minut joka tapauksessa,jos tapahtuu jotakin uutta!"
Tove Jansson Vaarallinen Juhannus

"Vuodessa on kaksi päivää jolloin mitään ei voi tehdä.Ne ovat eilinen ja huomenna,joten tänään on oikea päivä rakastaa,uskoa, tehdä ja elää."
Dalai Lama

"Valoon,valossa
jo ennen kirkkauden tulvaa
lentäkööt luoksesi unelmat,
toivon enteet ja enkelit
raskaiden öiden ovista.
Lukitut aamut auetkoot
vastoin tottumusta
ja lupaa kysymättä."
Pia Perkiö
Yksi lapsistani aikuistui vuoden lisää.Mietin ajan kulkua ja huokaan -sen kuuluu mennä näin.Ihmettelen onnea jonka sain ja saan kun minut heille äidisi sopivaksi jossain katsottiin.
Syksy on kirkas kuin katse ,jonka kohtaan hänenkin silmissään.Rohkea ja varma.Peloton.

Päivät ovat kirkkaita ja hämyisiä.Yritän saada kiinni ajatuksista.Hetkittäin onnistunkin.Nuorilla  on suunnitelmia,haasteita ja iloa .Toiveita.Joskus ajattelin silloin kun  lapset olivat pieniä ,kunpa ehtisin näyttää heille jokaiselle itsenään minulle tärkeät asiat.Heidän kasvettua huomaan ,että he näkivät enemmänkin.

Eilen ajaessani kauppaan pyörällä sateen ja auringon kahdatessa  illansuussa - olin väsynyt kaikkeen.
Edelläni ajoi pieni poika n 6-vuotias isoisänsä kanssa pyörillään hitaasti .Meinasin jo ohittaa heidät omallani ja ajattelinkin itsekseni miten kaarrellen ja hitaasti he polkivat isolla tiellä...
Heidän takanaan ajellessani kuulin pojan kirkkaan äänen juttelevan edellään ajavalle isoisälleen "Eikö ollutkin onni  että lähdimme pyöräilemään vaari- muuten emme olisi nähneet sitä sateenkaarta kun sade loppui?Nyt meillä on mummille  kerrottavaa.Emme voisi kertoa tuosta kaaresta jos ei oltaisi pyöräilty.Kuulitko vaari?"
Ja ajattelin heidän kääntyessään tieltä toiseen suuntaan jatkaessani matkaani-
Onneksi en ohittanut heitä.

Ihailen lapsenlapsen tapaa kohdata  tämä maailma.
Jos sataa vettä  ja hän haluaa   kastella ruusuja-se ei haittaa yhtään- Hän hakee vettä kannuun ja kastelee.Ja hartioillaan hän pitää kauneinta leivinliinaani, koska siinä on myös ruusuja.Ja se on kaunis.Ja ihan oikeasti se onkin viitta(hän kuiskaa minulle) jonka aikuinen otti  taikinakulhon päälle  vaikka sillä voi lentää ...
Elokuu on ollut lahja kesältä.Pehmeä,lempeä ja täynnä kauneutta.On ollut niin paljon ettei osaa kaivata enempää.Vaahteran lehtien kärkioksissa hehkuu punainen.Syyskuu.