maanantai 16. kesäkuuta 2014

Kuuntelen aamun  hiljaisuuden täyttämää kotia.Kesä on  antanut lomalaisille uuden ajan.Nukkuminen ja lentoonlähtö.Koti täyttyy ja tyhjenee kuin hiekka merenrannalla.
Sydämessäni on suru. On lomaa joka on kuljettamista ja työtä jossa olen.Erilainen kesä ,jossa kuitenkin paljon tuttua ja rakasta.Nojaan mielelläni miehen olkapäähän ja sohvan tyynyyn.Olet pahojen unien unisieppari sanoi tytär.Valvon valoa.