tiistai 18. marraskuuta 2014

En ole "lista ihminen" ,mutta minusta on viehättävää kirjata hyvällä tussikynällä muistiin  viivattomalle hyvälle paperille niitä asioita joita haluan muistaa tai joihin törmään bussiin unohdetuissa lehdissä tai kirjaston kirjoissa tai salakuuntelijana milloin missäkin.
Selailen kirjaani usein päivän aikana ja tuntuu hyvältä tietää että se kulkee kassissani mukana.
Asioita joita en listaa mutta jotka menivät listaksi
-joulukortit jotka odottavat saajiaan kiitos muruisen Niinan niin ihania tonttutyttös-kortteja!
- pohdintaa teelaaduista joista  ystäväni tykkää
-joululahja suunnitelmia
-kaappiini hiipineiden kirjojen nimiä
-reseptejä sieltä ja täältä
-versioita omasuunnittelemista neulekuvioista...
Tässä hetkessä kun kaikki tai melkein kaikki löytyy kännykästäni minusta alkaa tuntua että haluan yhä tiukemmin pitää kiinni käsinkirjoittamisesta-hyvästä kynästä ja omasta käsialastani.Miten sinä ?



torstai 16. lokakuuta 2014

Viileys ulkona saa miehen puheliaaksi.Hän kokkaa kalaa,miettii ja pohtii ääneen lapsien kuulumisia.Ei odota vastauksiani kun  huomaa ettei minulla niitä ole.
Innostuu kun keskustelumme jatkuu pitkin vapaa päivää.
Hän tekee kauppalistaa ilman pyyntöä.
Istun ja nauran hiljaa itselleni.Minähän voin kuunnella ja nauttia tästä kaikesta ihan rauhassa.
Tämä on arkea johon kasvoimme yhdessä mutta muistelen
-äänessä taisin olla aiemmin enemmän minä.
Hänen kanssaan on hyvä olla tässäkin hetkessä.

torstai 9. lokakuuta 2014

Tänään selailin lääkärikäynnillä odotellessani lehteä ilman kansia.Ja kuin lahjana löysin Merete Mazzarellan haastattelun sieltä.Hän pohti haastattelussaan mikä tekee perheestä kokonaisen.Hän oli valinnut annetusta sanaluettelosta viisi sanaa:Perhe,Ikä,Tulevaisuus,Rakkaus ja Ilo,joita käsitteli laajemmin.Samat sanat olisin valinnut itsekin.
Tulevaisuudesta hän kirjoitti mm näin"Mielestäni tulevaisuus liittyy toivoon ja siihen,että uskallan odottaa elämältä hyviä asioita.Keskityn tähän hetkeen,intensiivisesti.Voin kirjoittaa ja tehdä mielekkäitä asioita.Se on pieni unelma.Ilo on sana joka sitoo yhteen kaikki valitsemani sanat."
Tänään on ollut hyvä ,ihanan tavallinen päivä.Ainutlaatuinen.

tiistai 16. syyskuuta 2014

"Syksyn verkkainen vaihtuminen talveen ei ole ensinkään hullumpaa aikaa.Se on turvaamisen ja huolehtimisen aikaa,se on aikaa jolloin itse kukin kerää talven varalta niin suuria varastoja kuin suinkin.Tuntuu hyvältä kerätä omaisuutensa aivan likelle itseään,koota ajatuksensa ja kääriytyä lämpöönsä ja kaivautua kaikkein perimmäiseen koloon,turvallisuuden keskipisteeseen,missä voi puolustaa kaikkea mikä on tärkeätä ja arvokasta ja ikiomaa."
Tove Jansson " Muumilaakson marraskuu"

maanantai 1. syyskuuta 2014

Yksi elämän suurimmista totuuksista:
yksinkertainen on
kaunista.
Tervetuloa syyskuu.
Tervetuloa viileys
ja uunissa palavat puut.
Pihalla juodun kahvimukin
lämmittämät
sormet.

maanantai 16. kesäkuuta 2014

Kuuntelen aamun  hiljaisuuden täyttämää kotia.Kesä on  antanut lomalaisille uuden ajan.Nukkuminen ja lentoonlähtö.Koti täyttyy ja tyhjenee kuin hiekka merenrannalla.
Sydämessäni on suru. On lomaa joka on kuljettamista ja työtä jossa olen.Erilainen kesä ,jossa kuitenkin paljon tuttua ja rakasta.Nojaan mielelläni miehen olkapäähän ja sohvan tyynyyn.Olet pahojen unien unisieppari sanoi tytär.Valvon valoa.

tiistai 27. toukokuuta 2014


Ole onnellinen nyt,
älä vasta huomenna.
Älä eilispäivän onnen perään huokaa.
Ole onnellinen nyt,
älä tuulta tavoita,
kun pöytään katettu on juhlaruoka.

Ole onnellinen nyt,
tänään luonasi on hän,
joka vierelläsi tahtoo käydä matkaa.
Ole onnellinen nyt,
katso silmiin ystävän.
Tätä hetkeä et huomenna voi jatkaa.

Ole onnellinen nyt,
kaikki mitä kauan hait,
tässä on nyt elämäsi juhlahetki.
Ole onnellinen nyt,
kuinka suuren lahjan sait,
kuinka rikas onkaan tämän päivän retki.

Anne-Mari Kaskinen
                

maanantai 5. toukokuuta 2014

Viileys vie hiipien luottamusta lämpöisten päivien takaisin tuloon.Toukokuu on täällä .Seinäkalenteri kertoo monista tulevista yhteisistä hetkistä.Pitkästä aikaa oli viikonloppu jolloin lepäsin.Arki jatkuu muuttuen yhä enemmän meidän kahden arjeksi , vaikka lapset ovat tässä lähellä ,he kulkevat yhä enemmän  omia polkujaan.Tänään juttelimme miehen kanssa että meidän on hyvä  miettiä  omia taukoja ja iloa ilman huoliajatusta siitä  miten lapset pärjäävät.He pärjäävät kyllä.Me myös.Toukokuu on kaunis tänäkin vuonna.Pihan aidalla laulaa mustarastas.


lauantai 12. huhtikuuta 2014

”Kerran huhtikuussa oli täysikuu ja koko merta peitti jää. Sophia heräsi ja muisti, että oli tultu saareen taas ja että hänellä oli oma sänky koska hänen äitinsä oli kuollut. Hellassa paloi vielä valkea ja liekit loimusivat katossa, jonne saappaat oli ripustettu kuivumaan. Hän astui lattialle, joka oli hyvin kylmä, ja katsoi ulos ikkunasta.
Jää oli musta, ja keskellä jäätä hän näki hellanpesän avatun luukun ja valkean joka paloi,
siinä oli kaksi pesäluukkua aivan lähekkäin. Toisessa ikkunassa valkeat paloivat maan sisässä ja
kolmannesta hän näki koko huoneen kahtena peilikuvana, matkalaukut, kirstut ja laatikot kannet
auki ammottaen, ne olivat täynnään sammalta ja lunta ja kuivaa heinää, kaikki oli auki ja kaikessa oli
pohjana sysimusta varjo. Kalliolla hän näki kaksi lasta ja niiden lävitse kasvoi pihlaja. Taivas niiden
takana oli tummansininen.
Hän meni takaisin sänkyyn ja katseli valkeaa, joka hyppeli katossa, ja sillä aikaa saari tuli
lähemmäksi mökkiä. Lähemmäksi ja lähemmäksi. He nukkuivat rantaniityn vieressä, heillä oli
peitossa lumilaikkuja, ja heidän allaan jää tummeni ja alkoi liukua, lattiaan aukesi aivan hiljaa railo ja
kaikki heidän matkalaukkunsa lipuivat kuun vanaan. Jokainen laukku oli auki ja täynnä sammalta ja
pimeää ja katosi ainiaaksi.
Sophia ojensi kätensä ja vetäisi isoäitiä letistä, hyvin varovaisesti. Isoäiti heräsi heti. Kuule, Sophia
kuiskasi. Minä näin ikkunassa kaksi valkeaa. Minkä takia niitä on kaksi eikä yksi? Isoäiti mietti ja vastasi: Siksi että meillä on kahdet lasit ikkunoissa. Hetken päästä Sophia kysyi: Oletko varma, että ovi on kiinni. Auki se on, hänen isoäitinsä vastasi. Se on aina auki, voit nukkua aivan rauhassa. Sophia kääriytyi peittoonsa. Hän antoi koko saaren ajautua jäälle ja siitä horisonttiin asti. Vähän ennen kuin hän nukahti, nousi isä panemaan lisää puita pesään.”
Kesäkirja
Tove Jansson
Luin sen taas kerran uudelleen yhden ystävän muistuttamana.

tiistai 14. tammikuuta 2014

"Äiti istui portailla eikä tehnyt mitään,se näytti kummalliselta.Oli niin paljon puhumista,ettei saanut sanotuksi mitään.Porras oli lämmin.Kaikki tuntui oikealta.
Kyllä minä keitän kahvia ,sanoi äiti.Istun vain tässä hetken tunnustelemassa aamua."

Tove Jansson Muumipappa ja meri