sunnuntai 5. marraskuuta 2017

Hyvästelen jo tätä vuotta

Marraskuun alussa katselen vuottani taaksepäin kuten aina tähän aikaan.Mietin miten paljon elämä antaa meille sitä mitä emme tilanneet. Tai voiko edes elämältä pyytää mitään juuri itseään varten?Äitinä kai pyynnöt kohdistuvat aina lapsiin ja  rakkaisiin ihmisiin.En ole niin hyvä ihminen että pyytäisin mitään piiriäni pidemmälle.Sen tunnustan vilpittömästi.Kun täytin 40 vuotta ystäväni käski minun opetella tervettä assertiivisyyttä.Olen kai vihdoinkin oppinut.Viisitoista vuotta se miltein vei.Nautin aamusta .Tuoksuista ihmettelen tämä kaikki on taas tässä.Päivät kulkevat omalla rytmillään välillä nopeaan välillä hitaammin iltaan asti. Pienet hetket ovat iloa.Suuret onnea.