kevät ehti ennen kuin tajusinkaan sitä

Ehkä

jokainen

kohtaamani ihminen

jättää

jälkensä minuun

pinnan alle

odottamaan

sopivaa 

aikaa

ja

paikkaa

tulla esiin

versoa

kuin

mustasta tiivistä

mullasta

nousee

kevään ensimmäiset

hennot varret 
hauraat

mutta

sitkeät

Nousevat

pintaan

aina uudelleen

ja 

joka kerta

ehdin

jo

pelätä

entä

jos

tänä

keväänä

eivät enää

jaksakaan

Ihmeellistä

niin 

se

on

aina ilmestyvät

uudelleen.

runo tuntemattoman

 

                                                             

Hyvästelen jo tätä vuotta

Marraskuun alussa katselen vuottani taaksepäin kuten aina tähän aikaan.Mietin miten paljon elämä antaa meille sitä mitä emme tilanneet. Tai voiko edes elämältä pyytää mitään juuri itseään varten?Äitinä kai pyynnöt kohdistuvat aina lapsiin ja  rakkaisiin ihmisiin.En ole niin hyvä ihminen että pyytäisin mitään piiriäni pidemmälle.Sen tunnustan vilpittömästi.Kun täytin 40 vuotta ystäväni käski minun opetella tervettä assertiivisyyttä.Olen kai vihdoinkin oppinut.Viisitoista vuotta se miltein vei.Nautin aamusta .Tuoksuista ihmettelen tämä kaikki on taas tässä.Päivät kulkevat omalla rytmillään välillä nopeaan välillä hitaammin iltaan asti. Pienet hetket ovat iloa.Suuret onnea.

Heinäkuukin on vielä

"Nyt kun kaikki on hyvin
kun istun sohvalla
ja alan olla raukea ja valmis petiin
kun kaikki tehtäväni
on tältä päivältä tehty
nyt kun kaikki on hyvin
mikään minun maailmassani
ei enää tänään muutu

ei tule tämän valmiimmaksi
ei yhtään selvemmäksi
solmut eivät aukea
eivätkä kiemurat katoa
mutta kaikki on silti ihan hyvin
-riittävän hyvin
ja voin huokaista
ja antaa elämäni
olla."
Elina Salminen

Sunnuntai,jolloin nukuin päiväunet ja jonka ymmärsin olevan toukokuun viimeinen sunnuntai.

"Äiti seisoi omenapuun takana ja näki heidän valmistelevan teetä. He näkyivät hiukan utuisina aivan kuin olisivat liikkuneet veden alla. Äiti ei hämmästynyt siitä mitä oli tapahtunut, hän oli vihdoinkin omassa puutarhassaan, missä kaikki oli paikoillaan ja kaikki kasvoi niin kuin piti. Muutama paikka oli piirretty hiukan väärin ,mutta se ei haitannut. Hän istuutui korkeaan ruohikkoon ja kuunteli käkeä, joka kukkui jossakin joen takana.
Kun teevesi alkoi kiehua, nukkui äiti syvässä unessa nojaten päätään omenapuutansa vasten."

Tove Jansson Muumipappa ja meri

Hyvästelen huhtikuuta joka oli tänä vuonna harvinaisen vuoristoratainen kuu.Toukokuu alkaa viikon  lomalla jota olen odottanut.Se on kuin pieni harjoitus siihen kun kesäkuusta saa olla ihan oikeasti monta viikkoa lomalla.Uusi koti on jo muuttunut kodiksi ,jonne on ikävä ennenkuin matkustaa sieltä poiskaan.Matkalle lähdössäkin odotan kotiin paluuta.Nyt odotan merta ja valoa.Neljäs tytär lupasi meille auringon .Suloinen pieni merenranta kaupunki odottaa meitä pitsihuvilan ja valmiiden aterioiden kanssa.Mies pakkasi jo laukkunsa.Hän on alkanut pitkästä aikaa hyräilemään viheltelyn lisäksi.Hymyilyttää.Minulla on kassissa akvarellivärit,kirja ja virkkuukoukku.Villasukat.

"Kaikkein opettavinta ja kuluttavinta on yksinäisyys.
Kaikkein parasta ja ahdistavinta on muutos.
Kaikkein helpointa ja vaikeinta on hyväksyä
lähimmäisensä minä-persoona."
Topi Pentikäinen

Näen tällä lomalla paljon unia.Tarinat jatkuvat rikkonaisista yöistä huolimatta turvallisen ja lepoa antavan oloisina.Huomaan etten ikinä opi sitä että asioita ei voi saada valmiiksi yön tunteina toisten unta kuunnellen.Mies on oppinut vuoden vaihteen jälkeen taas nukkumaan rauhallisesti.Iloitsen siitä.
Viime kesästä on pitkä aika.Ensi kesä on kulman takana.Punarinta puuhaa pesäänsä tornitalon edessä kasvavaan puuhun.Minulla on koti jossa taivas tuntuu tuulahduksena joka hetki.Vihreys on lähellä.

Pihalla laulaa tuuli tänään

Osa teoksesta  Corpus Domini  1952-53

Viime vuonna  itselleni tärkeä kokemukseni kulminoitui Rut Brykin taiteen "löytämiseen" ja kokemukseen siitä ja sen monimuotoisuudesta Tapiolan EMMAssa. Hänen sanansa "Pyrkimykseni on luoda kauneutta ihmisen ympärille, sillä aivan liiaksi me itse kukin saamme painiskella harmaan ja yksitoikkoisen arkipäivän kanssa ." Ajatuksena se on lohdullinen ja armollinen.Kävin näyttelyssä useamman kerran ja aarteekseni jäi kirja, jonka ostin sieltä ,Rut Brykin "Elämän taide". Samaa koskettavuutta tunsin viime viikolla tyttäreni kanssa Anu Pentikin "Kolme tilaa" näyttelyssä Taidehallissa.Vahvoja ja hauraita kiviä keraamisina kätkettyjen ajatusten piiloina.Valkoisia siipiä seinillä.Unikkojen ja unikukkien hiljainen kauneus Paratiisissa .Juuri nyt kaipaan erityisesti tilaa ja rauhaa tuntea ja iloita ihmisestä.Sain viime keväänä piirtää Toivon linnun EMMAssa yhteiselle seinälle. Toivoa on tänäänkin.