Marraskuun alussa katselen vuottani taaksepäin kuten aina tähän aikaan.Mietin miten paljon elämä antaa meille sitä mitä emme tilanneet. Tai voiko edes elämältä pyytää mitään juuri itseään varten?Äitinä kai pyynnöt kohdistuvat aina lapsiin ja rakkaisiin ihmisiin.En ole niin hyvä ihminen että pyytäisin mitään piiriäni pidemmälle.Sen tunnustan vilpittömästi.Kun täytin 40 vuotta ystäväni käski minun opetella tervettä assertiivisyyttä.Olen kai vihdoinkin oppinut.Viisitoista vuotta se miltein vei.Nautin aamusta .Tuoksuista ihmettelen tämä kaikki on taas tässä.Päivät kulkevat omalla rytmillään välillä nopeaan välillä hitaammin iltaan asti. Pienet hetket ovat iloa.Suuret onnea.
Totta, marraskuu on jonkinlainen elämän välitilinpäätöskuu, kun vuosi ei ole kuitenkaan vielä ihan lopussaan. Sinulla on viisas ystävä, omista oikeuksista huolehtiminen toisten oikeuksia huomioidessa on hyvä asia. Tuoksut tuovat tunnelmaa, tuttuutta ja turvaa. Taisit juuri luoda lentävän lauseen todetessasi "pienet hetket ovat iloa, suuret onnea." Kiitos t. Nina
VastaaPoistaKiitos viestistäsi!Kaikkea hyvää marraskuuhun sinulle.Voi hyvin.
PoistaKaunista marraskuuta sinulle Maria:)
VastaaPoistaKiitos samoin!
Poista