torstai 10. toukokuuta 2012

Olen miettinyt omaa äitiyttäni viime aikoina taas kerran enemmän.Mitä tietä ja valintoja tehden  olen tälläiseksi äidiksi kasvanut , mihin haluan olla äitiydessäni matkalla.Jokainen päivä on äitinäolon päivä.Arjessa aikuistuvien ja lapsuudesta nuoren maailmaan siirtyvien lapsien keskellä haasteet muuttuvat mutta ilo on sama sydämessä.Ajattelin haluaisitko kertoa jotain omasta äitiydestäsi?Maanantaina pujautan jollekin vastaalle pienen herkkulahjan kevään iloksi.Voimaa sinullekin loppu viikkoon.Hyvää hyvänmielen äitienpäivää sinulle♥

29 kommenttia:

  1. Ai niin kuuntelen illan hiljaisuudessa kaunista uuden pesukoneen laulua:) pakko sanoa kuten poikanen pienenä sanoi traktorista"ihana kone"pyykinpesukin voi olla ihanaa kun sen saa tehdä taas kotona.

    VastaaPoista
  2. Olen onnellinen, että saan olla äiti vaikka usein pohdinkin, että riitänkö, osaanko. Olen kiitollinen, että minua on siunattu kolmella lapsella ja saan joka päivä oppia jotain heidän kauttaan ja varsinkin itsestäni - toisinaan itkun kera. Olen iloinen siitä, että kehityn ja opin toimimaan äitinä paremmin. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten hyvin sanot "opit heidän kauttaan ja itsestäsi"äitinä elämistä.Kiitos Katja kun jaoit ajatuksiasi.♥

      Poista
    2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
  3. Kaimaseni, minäkin olen kovasti miettinyt äitiyttä viime aikoina <3 Mutta mitä siitä sanoisin täällä kommenttilaatikossa... Minulla on tälle äitienpäivälle aika suuret odotukset; joiden pitäisi täyttyä viimeistään seuraavalla viikolla, jos ei vielä sunnuntaiksi :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho kaima kulta !Nyt sait uteliaaksi ja en voi välttää ajatusta jostain ....hmmm
      no kerrothan sitten!:D
      ihanaa äitinpäivää sinulle ja ♥kiitos Sinisestä Linnastasi.Tykkään käydä siellä.

      Poista
  4. Niin ja pesukoneen ääni on ihana, jos sitä on saanut odottaa, tiedän! :D On se yleensäkin aika rauhoittava: pyykki tulee puhtaaksi, ilman että itse tekee mitään :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. olimme siis viikon ilman konetta-huh-ja jos päivässä saattaa tulla n 24 kiloa pyykkiä arvaat miten se näkyy viikossa vaikka jotain pesimme siellä täällä ja tuolla.

      Poista
  5. Minulla onkin olut blogikirjoitus tekeillä tästä aiheesta, siis omasta äitiydestäni. Mutta vastattakoon tänne lyhyesti, että olen omistautuva äiti, joka ei yritä mennä helpoimman kautta äitiydessä, kuten en muillakaan elämän osa-alueilla. Olen myös aika leikkisä. En ole helpoimmin huolestuvimpaa sorttia, mutta toimintalinjoja pohdin paljon. Säännöistä ja rutiineista yritän pitää kiinni parhaimpani mukaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet suloinen äiti.Kiitos kun myös ystävä.odotan tapaamistamme pian
      Oikein ihanaa äitienpäivää sinulle ja onnea uuteen kotiin

      Poista
    2. Kiitos sanoistasi, Maria! Olen yhteydessä, kun alkurumba täällä hiukan rauhoittuu. Mieli myllertää, kun koti on kaaoksessa. Haluaisin jo rauhoittua ja elää normaalia arkea, jo unohtanut tässä muuttorumbassa, mitä se onkaan...

      Poista
  6. Päätin murrosikäisenä nuorena, että minusta ei koskaan tule äitini kaltaista "tiukkapipoa". Mutta elämä on arvaamatonta. Kun asiat eivät aina luistaneet tyttäreni mielen mukaisesti, hän saattoi tokaista, että "olet ihan niinkuin äitisi" :D

    Minulla on ihana tytär ja pieni 5-vuotias lapsenlapsi. Kiitos heistä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinusta niin kultainen olet.terveisiä rakkaimmillesi

      Poista
  7. Minä kamppailen äitinä vieläkin aika usein riittämättömyyden tunteen kanssa. On vaikeaa ottaa aikaa itselle tuntematta laiminlyövänsä jollain tasolla samalla lasta, vaikka tiedänkin, että tämä ajatus on ihan typerä. Mutta päivä päivältä luotan enemmän äitiyteeni, siihen että pystyn ja osaan. Välillä osaan jopa heittäytyä (leikkiin, hetkessä olemiseen lapsen kanssa), niitä hetkiä rakastan ja vaalin lämmöllä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän ja muistan tuon tunteen Mirva tosi hyvin!kerää ne hetket sydämeesi pikkuisesi kasvaa vauhdilla (tiedän kokemuksesta:) vaikka silloin he siis lapset ovat pieniä aika matelee "väärissä"tilanteissa ja viilettää kun se voisi pysähtyä.
      Kaikkea kaunista sinullekin Sunnuntaihin!

      Poista
  8. Ajelin tänään ystävän luota kyläilemästä tyttönen mukanani. Lauloi ajellessa...oot ihan helmi äiti kuitenkin...robinia. Liikutuin. Äiti on äiti 24 tuntia vuorokaudessa. Isoin jo omillaan ja aina sydämelläni. Pienimmät vierellä, ihollani. Onnistun. Epäonnistun. Aina rakastan. Herkistelen. Iloitsen, suren. Kiitän jokaisesta annetusta tuokiosta. Äitiys on lahja. Taakkanakin aarre.KAikellani yritän. Ihastellen, vihastellen. Laulaen, nauraen, manaten. Äidin syliä itsekin toisinaan kaivaten äitiyttä kulkiessa...♥

    Jokaiselle äidille, äidiksi tulevalle, äitiydestä haaveilevalle paljon siunausta sunnuntaina ja jokaisena arjen juhlahetkenä toivoen. Minä täältä, äitiyden ihmemaasta huokausten voimalla kulkevalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kirjoitus ja sopii niin mietteisiini. Kuudennenkin odotus on muuttanut minua ihmisenä että äitinä.

      Poista
    2. Kuudes on uusi seikkailu jossa saa olla mukana rinnalla.

      Poista
  9. Olen kahden aikuisen äiti ja minulla on kaksi lastenlasta jotka asuvat liian kaukana ja meille on arvokasta aikaa kun olemme yhdessä muutaman kertaa vuodessa mahdollisuuksien mukaan. Parin viikon kuluttua tapaan taas tyttäreni ja hänen lapsensa toista kertaa tänä vuonna. Tosin soittelemme pitkiä puheluita monta kertaa viikossa. Muistan esikoista odottaessa äitiysvalmennuksessa kätilö sanoi että äitinä ollaan lopun ikää. Ja totta, se on elinikäinen tehtävä. En lakkaa huolestumasta ja kantamasta lapsien huolia mutta jaan kyllä heidän ilotkin.
    Olen oppinut paljon lasteni ja lastenlasteni kautta, he ovat viisaampia kuin minä. Välillä tuntuu että vaikka parhaani tein niin olisin voinut tehdä kaiken vielä paremmin. Olemme lasteni kanssa erityisen läheisiä.
    Minulle joka rakastin nukke leikkejä oli aina itsestään selvää että minusta tulee äiti ja haluan lapsia. Toiveeni toteutui ja olen onnellinen!
    Hyvää äitienpäivää kaikille äideille!
    -Anne

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lämmin kiitos Anne tästä kaikesta mitä kerroit sinusta ja perheestäsi.Toivon sinulle sydämestäni ihania päiviä rakkaimpiesi kanssa elämääsi edelleen.Hyvää huomista sinulle

      maria

      Poista
  10. Hmm... ajatuksia omasta äitiydestäni... se on ollut tietyiltä osin niin luontevaa, etten osaa sitä näin äkkiselti eritellä. Sitten taas toisaalta äitiyden myötä olen joutunut kohtaamaan itsessäni melkoisen alkukantaisia ja ristiriitaisia tunteita, erityisesti niitä negatiivisempia tarkoitan tällä. Haikeutta ja suruakin olen tuntenut luopuessani haaveestani saada vielä kolmas lapsi... Mutta tämän kaiken yli onneksi kantaa suuri Rakkaus, ihmetys ja onni näistä kahdesta Rakkaasta pikkuotuksesta, joiden kasvua ja kehitystä omiksi persoonikseen saan seurata.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äitiys haastaa naisena armottomasti ja suloisesti.Ymmärrän voi ymmärrän.Kiitos mie-ite kun kerroit ajatuksiasi.Iloa ja hyvää mieltä sinulle niin arkeesi kuin huomiseen juhlapäivään!

      Poista
  11. Minä olen vähän huono miettimään äitiyttä tai yhtään mitään muutakaan. Mutta muistan yhden kasvatusohjeen, jonka määräsin itselleni, kun lapset olivat pieniä. Jos lapsi pyytää lukemaan satua, on luettava satua ja unohdettava kaikki muu :)

    VastaaPoista
  12. Just noin se on!!!Olen tehnyt samin:D ja luen vieläkin ääneen kirjoja lapsilleni...kiitos kun kerroit kirjailijatar .Paras ohje.

    VastaaPoista
  13. Äitiys on kyllä ollut elämän paras matka, ainakin minulle. Ja olen kiitollinen siitä että olen tämän matkan saanut kokea, ei ole mikään itsestäänselvyys ja toivoisin että kaikki äidit muistaisivat sen. Näin äitienpäivänä tulen aina ajatelleeksi niitä naisia, jotka eivät ole äitejä vaikka haluaisivat. Toivoisin niin kovasti että jokainen haluava pääsisi tälle matkalle.

    VastaaPoista
  14. Liivia olen miettinyt paljon heitä joilla sydämessään on lapsi joka ei koskaan syntynyt tänne.Itselläni on kaksi rakasta ystävää jotka eivät saaneet hartaasta toiveestaan huolimatta lasta.On ollut vaikeaa ja surullista yhteinen taipaleemme mutta kuitenkin itse monen lapsen äitinä olen tuntenut että heidän kanssaan olen ollut kasvotusten naisena olemisen syvimmän surun kanssa.Kun menetin ensimmäiseni juuri he olivat tukeni silloin.Matka on jatkuvaa liikettä ja oppimista.Päivääkään en antaisi itsekään pois.Kiitos sinulle kommentistasi.olen iloinen että kävit täällä.

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksestasi