Kesälomani on  jo kulman takana.Tämä kesä on omani.Ensimmäisen kerran äitinä suunnittelen siihen sitä mitä itse teen tai en suunnittele mitään.Toiveet ja haaveet ovat jo yhä enemmän lapsieni ja nuorien omissa käsissä.Äitiä tarvitaan edelleen kuuntelemaan ja vilkuttamaan,nauramaan mukana ja lohduttamaan.Olemaan.Pieninkin jo noussut siivilleen ja iloitsen hänen lennostaan Toki aikataulut kertovat miten monta saan ruokapöytääni ja yllätyksiä on arjessa mutta mietin että tämä kaikki mikä aukeaa kuin uutena on uutta ja tarpeellista itselleni.Rakkain on lähellä ja näen että hän katselee tätä hymyillen.Ei mitään puutu.Vaikka haikeus on sen kanssa voi hengittää rauhallisesti.
Tässä on kaikki.