Kuumenna uuni 160 asteeseen.Voitele syvä pyöreä vuoka n26cm halkaisijaltaan .Vuoraa vuoka leivinpaperilla niin että paperi menee vähintään 2cm yli reunan.Pane kattilaan voi, suklaa,ja kahvi ,sekä kuuma vesi ja sekoita miedolla lämmöllä, kunnes voi ja suklaa sulavat ja seos on tasaista.Nosta kattila liedeltä.Siivilöi suureen kulhoon jauhot,leivinj, kaakao ja sooda.Sekoita joukkoon sokeri ja tee seokseen kuoppa.Sekoita keskenään munat, öljy ja piimä ja sekoita isolla metallilusikalla hitaasti kuivien aineiden joukkoon.Lisää sulatettu suklaa ja sekoita taikina tasaiseksi.Levitä se vuokaan ja paista tunti 40 min.Tarkista kypsyys tikulla.Jäähdytä kakku vuuassa ja kumoa jäähtyneenä.Tee kuorrute.Pane kaikki aineet kattilaan ja sekoita miedolla lämmöllä sulaneeksi.kuumenna kiehuvaksi vähennä lämpöäja anna kiehua n4 min.Nosta kattila liedeltä ja anna jäähtyä.Pane kakku esin uunipellin ritilän päälle kaada suklaa seos tasaiseksi kakun päälle.
Varoituksen sanana.
Tämä on kakku ,jolla mies menettää sydämensä myös anopille.
Kampin terminaaliin saapuessani kävelin bussista lasioville ja rekisteröin kauniin ,pitkän nuoren naisen pitkine punaisine hiuksineen kahvilan ikkunan edessä-vasta kohdalle tullessani tajusin -Oma tytär!Kaunis ylioppilas! Ja siinä häkeltyneenä ,katse osuu jo esikoiseen ,joka samasta lasikäytävästä saapuu siskoaan tapaamaan.Masumatkaaja on vielä turvassa tikkitakin alla ....äitinsä kannattelee pikkuista kädellään hitaasti vaappuessaan kohti keskustan kauppoja.
Tyttäret nauravat äidilleen ,joka häkeltyneenä jatkaa matkaansa omiin päämääriinsä.Lasten jälkeen jään katselemaan heidän kulkuaan satojen ihmisten joukossa ja ymmärrän miten upeita ,ihmeellisiä he ovatkaan -se tuntuu vatsani pohjassa asti.
Kohtaan matkalla vuosittaisiin kontrolleihin sairaalan sisällä kylmän valkoisten käytävien päätepisteessäni -lämmin silmäisen laboratoriohoitajan ,joka perhosen kevyesti putkittaa punaista vertani pieniin sieviin putkiloihin juttelee kuin ohimennen ,näytät hyvältä mitä teet kesällä ,lupaa tulokset taas mahdollisimman pian muistuttaa kontrolli tapaamisesta-huikkaa lopuksi toivottavasti emme näe ennen kuin syksyllä naurahtaa ja katson kiitäen ..askeleet kiidättävät minut ulos takaisin bussiin ja arkeen.
Kotibussissani istun nuoren riippuva pipoisen koululaisen viereen .Lämmin ilma, moottorin hyrinä ,raskaaksi muuttuva hengitys kertovat .Nuori nukkuu olka osuu minuun .Naurahdan kun muistan tytön asuu naapurikadulla.Herätän samalla pysäkillä kun itsekin jään pois.Kuljemme yhdessä hihitellen kotejamme kohden .Pipo heilahtaa kuulen vielä huudon "kiitti vielä"
Kotiovesta astun sisään ja kohtaan rauhassa kodin tuoksun .Pujautan ystävän lahjaksi antamat tohvelit jalkaan .Olen.
En saa tänään kiinni oikein mistään..teen kaiken mitä yleensäkin teen ,mutta ajatukset ovat vieressä ,karkaavat ,kujeilevat - tämän täytyy olla kevättä.Pihatuolit ovat lumipuuterin alla taas kerran , aamulla kuulin yhden mustarastaan laulun . Täytyy kerätä olo kuin lankavyyhti järjestykseen muuten huomenna karkaan torille ,kaupunkiin. Viikkaan pyykit ja nauran itselleni.