.jpg)
maanantai 5. toukokuuta 2014
Viileys vie hiipien luottamusta lämpöisten päivien takaisin tuloon.Toukokuu on täällä .Seinäkalenteri kertoo monista tulevista yhteisistä hetkistä.Pitkästä aikaa oli viikonloppu jolloin lepäsin.Arki jatkuu muuttuen yhä enemmän meidän kahden arjeksi , vaikka lapset ovat tässä lähellä ,he kulkevat yhä enemmän omia polkujaan.Tänään juttelimme miehen kanssa että meidän on hyvä miettiä omia taukoja ja iloa ilman huoliajatusta siitä miten lapset pärjäävät.He pärjäävät kyllä.Me myös.Toukokuu on kaunis tänäkin vuonna.Pihan aidalla laulaa mustarastas.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kaunis teksti Maria! Ja suloista vaaleanpunaista... Huoliajatukset, tiedän!! Olette oikeassa mietteinenne. Halaus!
VastaaPoistaMietin kuinka käy kun Valokin muuttaa kotoa pois joskus 6-8 vuoden kuluttua... kun Nonon väliaikainen muualla asuminenkin toi tuskan sydämeen, täysin yllättäen. Ja kun hän tuli takaisin kotiin niin möhlin kaiken ja poika lähti yöksi kaverilleen... olin sairaana enkä saanut laitettua huonetta kuntoon, kattoa oli maalattu... kaikenlaista rimpuilua! Nyt hän makaa sairaana huoneessaan jonkun mystisen tulehduksen kourissa ja antaa äidin hoitaa, pyytää halausta ja tukan silitystä. Ensi vuonna kutsunnat - miten käy? Tyttärien kohdalla asia oli mutkattomampaa, vai johtuuko se siitä että nyt "viimeisiä viedään"?
VastaaPoistaAamulenkillä lapaset lämmittivät viluisia sormiani. Keväisen aamun kauneus häikäisi ja järven tyyni vedenpinta aamuauringossa oli satumainen. Koira uskaltautui noutamaan keppiä hyisen kylmästä vedestä, pennun uteliaisuus voitti kylmän pelon. Lintujen iloinen sirkutus kertoo kesän olevan aivan nurkan takana.
VastaaPoistaAuringon lämpöä sinulle, Maria! <3
Eipä se huoli taida mihinkään hävitä. Minä luulin, että omaa aikaa olisi enemmän, kun olen eläkkeelläkin, mutta toisin kävi. Koirulaisia hoitelen, sekä omaa että tyttären, lapsenlapselle ja tulevalle ompelen ja huolettomampaa aikaa odottelen.
VastaaPoistaMeilläkin nuoriso alkaa olla siinä iässä, että vanhemmille jää taas kovastikin omaa aikaa. Sitä vietetään yhdessä ja erikseen, mutta vielä toki nuorisonkin kanssa.
VastaaPoistaPihalla saa välillä puuhailla pitkäänkin yksikseen;)
Satu
VastaaPoista♥
kiitos!
Voi Maahiska kulta ei siihen totu mutta pakko on yrittää tottua:D
VastaaPoistaen uskalla ajatella vielä sitä kun kolmas ja neljäs tytär lähtevät riittää saatika poika ja kuopus...ensimmäinen ja toinen tytär ovat jo omillaan olleet muutaman vuoden ja joka päivä heitä mietin myös.
Hali sinulle ,nautitaan arjesta joka hetken tälläinen ja pian uudenlainen.Voi hyvin!
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaKehrä:
VastaaPoistaOlen kurkistellut kun teillä pikkuinen uusi ystävä suloinen on niin -Onhan kaikki on mennyt varmaankin hyvin?!
Niin viileä on kyllä harmittavasti ollut lämpöisen jälkeen ,että täälläkin oli pakko etsiä tumput ja rannekkeet takaisin käsiin.Kevät on kyllä kaunis ja voi miten odotan kesää.Kaikkea hyvää sinulle ja pikkuisillesi kevääseen.Olen iloinen kun piipahdit.♥
Elina taidat olla oikeassa-moni asia muuttuu ja kuitenkin pysyy ennallaan.Työ vie paljon aikaa koska voimat palautuvat vapaallakin hitaammin-minulla olisi päätös osatyökyvyttömyys eläkkeelle oikeudesta mutta kun puolittajaa ei millään tahdo löytyä-saa nähdä miten kauan jaksan näin kun arki nyt kulkee,Iloa toukokuuhusi lämpimin ajatuksin
VastaaPoistamaria
Pioni juuri yhdessä ja erikseen täälläkin. Välillä vaan ihmettelen miten aika on niin sukkela...nautitaan pihapuuhista ja toukokuun kauneudesta,hali.
VastaaPoistaHuoliajatuksista ei ikinä kai täysin pääse. Ja täällä ne vain lisääntyvät, kunhan tuo kunnolla murrosikään pääsee.
VastaaPoistaMutta sellaista se on, vanhemmuus.
Näyttävätpä mustat puikot vaaleanpunaisen kanssa hyvältä!
Haikeudeksi pukeutuu äidin rakkaus kun pitää opetella luopumaan. Ja jättämään huoli. Nuortemme siivet kantavat. Sade pesee tätäkin päivää. Linnut jaksavat laulaa. Suloisinta äitien sunnuntaita sinulle!
VastaaPoistaJuuri eilen mietin, että kyllä on ihanaa ja helpottavaa, kun voi illalla lähteä omaan harrastukseen vailla huolta siitä, miten lapset sillä aikaa pärjäävät ja jaksaako mies tehdä kaikki kotihommat.
VastaaPoistaÄsken esikoinen sanoi, että pidä äiti pieni lepotauko, minä käyn hakemassa pikkuveljen autolla koulusta - pikkukin on kohta 14 :-)
Nautin joka hetkestä näiden isojen, järjeviä lasten kanssa. Heidän raikkaat (ja välillä raivostuttavat) ajatuksensa vievät arjen ihan uudelle tasolle.
Liivia
VastaaPoistaIloa haasteisiin ♥
myös pitkää pinnaa niin sinulle kuin nuorellesi.Hali minulta.
Tinttarus.
Voi olen niin ylpeä näistä omistani.Miten hienoja nuoria saan tuntea ja kutsua omikseni edes pikkuisen.Törmäyksiä tulee ja voimalla iloa samalla määrällä.Ja ihanaa kun tilaa myös jo yhä enemmän omille ajatuksille.Mutta huoli ja ajatukset eivät lopeta kannattelua ajatuksissa.Sitä se on äitiys.
♥
Hyväää toukokuun aikaa sinulle♥
Linnea tuttuja tunteita ja ihmetystä siitä että pieninkin jo "iso" (ei äidistä:))mutta omasta mielesään.
Sinä olet onnekas nuoriesi kanssa.Välittäminen arjessa on kauneinta sisaruutta mitä tiedän.