Kuuntelen aamun  hiljaisuuden täyttämää kotia.Kesä on  antanut lomalaisille uuden ajan.Nukkuminen ja lentoonlähtö.Koti täyttyy ja tyhjenee kuin hiekka merenrannalla.
Sydämessäni on suru. On lomaa joka on kuljettamista ja työtä jossa olen.Erilainen kesä ,jossa kuitenkin paljon tuttua ja rakasta.Nojaan mielelläni miehen olkapäähän ja sohvan tyynyyn.Olet pahojen unien unisieppari sanoi tytär.Valvon valoa.

 

Ole onnellinen nyt,
älä vasta huomenna.
Älä eilispäivän onnen perään huokaa.
Ole onnellinen nyt,
älä tuulta tavoita,
kun pöytään katettu on juhlaruoka.

Ole onnellinen nyt,
tänään luonasi on hän,
joka vierelläsi tahtoo käydä matkaa.
Ole onnellinen nyt,
katso silmiin ystävän.
Tätä hetkeä et huomenna voi jatkaa.

Ole onnellinen nyt,
kaikki mitä kauan hait,
tässä on nyt elämäsi juhlahetki.
Ole onnellinen nyt,
kuinka suuren lahjan sait,
kuinka rikas onkaan tämän päivän retki.

Anne-Mari Kaskinen
                

Viileys vie hiipien luottamusta lämpöisten päivien takaisin tuloon.Toukokuu on täällä .Seinäkalenteri kertoo monista tulevista yhteisistä hetkistä.Pitkästä aikaa oli viikonloppu jolloin lepäsin.Arki jatkuu muuttuen yhä enemmän meidän kahden arjeksi , vaikka lapset ovat tässä lähellä ,he kulkevat yhä enemmän  omia polkujaan.Tänään juttelimme miehen kanssa että meidän on hyvä  miettiä  omia taukoja ja iloa ilman huoliajatusta siitä  miten lapset pärjäävät.He pärjäävät kyllä.Me myös.Toukokuu on kaunis tänäkin vuonna.Pihan aidalla laulaa mustarastas.

”Kerran huhtikuussa oli täysikuu ja koko merta peitti jää. Sophia heräsi ja muisti, että oli tultu saareen taas ja että hänellä oli oma sänky koska hänen äitinsä oli kuollut. Hellassa paloi vielä valkea ja liekit loimusivat katossa, jonne saappaat oli ripustettu kuivumaan. Hän astui lattialle, joka oli hyvin kylmä, ja katsoi ulos ikkunasta.
Jää oli musta, ja keskellä jäätä hän näki hellanpesän avatun luukun ja valkean joka paloi,
siinä oli kaksi pesäluukkua aivan lähekkäin. Toisessa ikkunassa valkeat paloivat maan sisässä ja
kolmannesta hän näki koko huoneen kahtena peilikuvana, matkalaukut, kirstut ja laatikot kannet
auki ammottaen, ne olivat täynnään sammalta ja lunta ja kuivaa heinää, kaikki oli auki ja kaikessa oli
pohjana sysimusta varjo. Kalliolla hän näki kaksi lasta ja niiden lävitse kasvoi pihlaja. Taivas niiden
takana oli tummansininen.
Hän meni takaisin sänkyyn ja katseli valkeaa, joka hyppeli katossa, ja sillä aikaa saari tuli
lähemmäksi mökkiä. Lähemmäksi ja lähemmäksi. He nukkuivat rantaniityn vieressä, heillä oli
peitossa lumilaikkuja, ja heidän allaan jää tummeni ja alkoi liukua, lattiaan aukesi aivan hiljaa railo ja
kaikki heidän matkalaukkunsa lipuivat kuun vanaan. Jokainen laukku oli auki ja täynnä sammalta ja
pimeää ja katosi ainiaaksi.
Sophia ojensi kätensä ja vetäisi isoäitiä letistä, hyvin varovaisesti. Isoäiti heräsi heti. Kuule, Sophia
kuiskasi. Minä näin ikkunassa kaksi valkeaa. Minkä takia niitä on kaksi eikä yksi? Isoäiti mietti ja vastasi: Siksi että meillä on kahdet lasit ikkunoissa. Hetken päästä Sophia kysyi: Oletko varma, että ovi on kiinni. Auki se on, hänen isoäitinsä vastasi. Se on aina auki, voit nukkua aivan rauhassa. Sophia kääriytyi peittoonsa. Hän antoi koko saaren ajautua jäälle ja siitä horisonttiin asti. Vähän ennen kuin hän nukahti, nousi isä panemaan lisää puita pesään.”
Kesäkirja
Tove Jansson
Luin sen taas kerran uudelleen yhden ystävän muistuttamana.

"Äiti istui portailla eikä tehnyt mitään,se näytti kummalliselta.Oli niin paljon puhumista,ettei saanut sanotuksi mitään.Porras oli lämmin.Kaikki tuntui oikealta.
Kyllä minä keitän kahvia ,sanoi äiti.Istun vain tässä hetken tunnustelemassa aamua."

Tove Jansson Muumipappa ja meri

"Syksyn verkkainen vaihtuminen talveen ei ole ensinkään hullumpaa aikaa.Se on turvaamisen ja huolehtimisen aikaa,se on aikaa jolloin itse kukin kerää talven varalta niin suuria varastoja kuin suinkin.Tuntuu hyvältä kerätä omaisuutensa aivan likelle itseään,koota ajatuksensa ja kääriytyä lämpöönsä ja kaivautua kaikkein perimmäiseen koloon,turvallisuuden keskipisteeseen,missä voi puolustaa kaikkea mikä on tärkeätä ja arvokasta ja ikiomaa."
Tove Jansson " Muumilaakson marraskuu"

Pioni ja Mäntylän mummi lähettäisin  teille pikkuisen paketin marraskuulle .
Kiitos kaikille sanoistanne .Ilahduin niin niistä .Kiitos niiden jakamisesta.

Maria

Hauras voi olla vahva.
Mistä sinä olet iloinen juuri nyt?
Mikä antaa sinulle voimia pimeneviin harmaisiin päiviin joita on edessä monta ennen valon juhlaa?
Kerro.Haluan ilahduttaa sinua lisää pienellä sydäntä lämmittävällä postilla.Aikaa on lokakuu.
Lämpimästi
arjen kieputtama ja vähän  väsykin

Maria,joka nauttii lämpimästä talvitakista ,piposta ja Niinan rannekkeista