torstai 27. elokuuta 2015

Ihailen lapsenlapsen tapaa kohdata  tämä maailma.
Jos sataa vettä  ja hän haluaa   kastella ruusuja-se ei haittaa yhtään- Hän hakee vettä kannuun ja kastelee.Ja hartioillaan hän pitää kauneinta leivinliinaani, koska siinä on myös ruusuja.Ja se on kaunis.Ja ihan oikeasti se onkin viitta(hän kuiskaa minulle) jonka aikuinen otti  taikinakulhon päälle  vaikka sillä voi lentää ...
Elokuu on ollut lahja kesältä.Pehmeä,lempeä ja täynnä kauneutta.On ollut niin paljon ettei osaa kaivata enempää.Vaahteran lehtien kärkioksissa hehkuu punainen.Syyskuu.

6 kommenttia:

  1. ♥ osaisipa elää, kuin lapset...paljon oli heiltä opittavaa.♥

    VastaaPoista
  2. Vastaukset
    1. Hei ystäväni♥
      Voi oikeassa olet!Se on onnea.Ihan hirmuisen ihanaa.

      Poista
  3. Hei !

    Voi miten mukava sadunhohtoinen teksti - ruusuja, vesisade, kauneus ja vielä kuiskaus "vaikka sillä voi lentää"... riemastuttavaa mielikuvamaailmaa, lapsi sen osaa ja myös antaa lahjan aikuisille - ne ovat aarteita!

    terveisin S

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tilanne hänen kanssaan on usein satumaisen suloinen.Mukava tavata S.Kaikkea hyvää sinulle.

      Poista

Kiitos ajatuksestasi